Pastapäivä: Linguine con zucchine

zucchinipasta_suvisurlevif

 

Terkut täältä ruudun toiselta puolelta! Blogirintamalla on ollut hiljaista pitkän aikaa, rehellisesti sanoen koko tämän vuoden. Osaksi työkiireiden takia, osaksi siksi, että minua ahdisti palata blogin pariin, koska englanniksi kirjoittaminen ei tuntunutkaan omalta ratkaisulta – vaikka sitä niin hinguin. Blogini on myöskin muodostunut pikkuhiljaa lähinnä ruokablogiksi, mutta jostain syystä olen yrittänyt pitää kategorioita laajempana, ja kirjoittaminen on tyssännyt siihen.

Olen kaivannut ruoasta kirjoittamista ja kuvaamista ihan hirveästi. Se on luonnollinen tapa blogata itselleni, koska kokkaan jatkuvasti. Meillä syödään harvoin valmisruokaa. Poikkeuksena ovat päivät, kun raahaudun iltakymmeneltä kotiin duunista ja kyttäämään Frasierin uusintoja ruudulta miehen viereen.

Ruokabloggaus on myös siksi kivaa, että vaikka se on tavallaan henkilökohtaista, on paljon helpompi blogata sapuskasta, kuin omasta kodista tai arjesta. Remppa- ja sisustushommat etenevät niin hitaasti, että minulla on harvoin niistä sanottavaa. Tai edes halua kirjoittaa, en oikein osaa blogata uudesta vessanpöntöstä tai ovenkahvasta. Mutta ruoasta keksin aina kirjoitettavaa.

Bloggausjaarittelusta asiaan: tänään on maailmanlaajuinen pastapäivä ja se tuntui loistavalta keinolta päästä takaisin kiinni tähän hommaan ja keittää pienet pastat.

Tässä huushollissa siis rakastetaan pastaa ja sitä syödään viikottain. Harrastamme melkein aina huokeita, simppeleitä kasvispastoja, jotka valmistetaan siitä, mitä kaapista löytyy. Ja sieltä löytyy aina esimerkiksi valkosipulia, tomaatteja, anjoviksia, parmesaania tai pecorinoa, kesäkurpitsaa, manteleita, sitruunoita..

Monesti pyöräytän myös itsetehty pestoa yrttien jämistä tai rucolasta. Tämän vuoden pesto on ollut salviavoittoinen, koska se on ainut yrtti pihallani, joka voi paksusti.

Tämä pasta on tuloksena jääkaapin raidauksesta ja nopeasta selailun tuloksesta Rachel Roddyn kirjasta Five Quarters: Recipes and notes from a kitchen in Rome. Kyseessä on melkein pasta carbonara, mutta kesäkurpitsalla. Alkuperäinen resepti on hiukan kesäisempi tuoreen basilikan kanssa, mutta viritin pastan syksyyn pienellä määrällä chiliä, salviaa ja sitruunaa.

Ja voi että, tämä resepti kuulostaa vaatimattomalta, mutta kermainen soosi, pehmeät kasvikset ja sitruuna ovat ihan mahtava kombo, kun ruoan valmistaa ajatuksella ja käyttää hyvää pastaa. Oma suosikkini on De Ceccon linguine, jota löytyy jopa tämän pikkukaupungin marketista. Hamstraan sitä aina kaappiin.

zucchinipasta3

Kesäkurpitsapasta / linguine con zucchine (4:lle)

1 sipuli
300 gr kesäkurpitsaa
3-4 rkl oliiviöljyä
1 kuivattu peperoncino / 1 tl chilihiutaleita
1 rkl hienonnettua tuoretta salviaa
2 kananmunaa + 2 keltuaista
100 gr parmesaanijuustoa
1 sitruunan raastettu kuori
1/2 sitruunan mehu
suolaa ja mustapippuria
500 gr linguine pastaa

Täytä iso kattila vedellä ja laita se hellalle kuumenemaan pastaa varten. Leikkaa sipulit ohuiksi puolikuiksi ja kesäkurpitsa viiden sentin ohuiksi suikaleiksi. Lorauta oliiviöljy paistinpannuun, murustele joukkoon peperoncino tai lisää chilihiutaleet ja hienonnettu salvia. Lisää perään sipulit ja kesäkurpitsat, mausta seos reilulla ripauksella suolaa ja paista miedolla lämmöllä n. 10 minuuttia, kunnes sipulit ja kesäkurpitsat ovat pehmenneet. Siirrä pannu sitten pois lämmöltä odottamaan.

(Älä ruskista kesäkurpitsaa ja sipulia kovalla lämmöllä. Suolaripaus auttaa tuomaan nesteen pois vihanneksista, jotta pasta ei vetisty ja vihannekset eivät ruskistu niin helposti pannulla.)

Suolaa kiehuva pastavesi ja ja dunkkaa linguine poreilevaan veteen, painellen suirot veden alle. Voit tarvittaessa kiepauttaa pastaa pari kertaa keittämisen alussa, varsinkin jos yrität huijata käyttämällä pientä kattilaa.

Vispaa kulhossa kevyesti yhteen kananmunat ja ekstra-keltuaiset, parmesaani, sitruunamehu, sitruunan kuori, ripaus suolaa ja reilusti mustapippuria.

Kun pastassa on hiukan enemmän purutuntumaa kuin on tarpeen, valuta se ja säästä 1 dl pastan keitinvettä. Siirrä vihannespannu hetkeksi kuumalle levylle, jotta kesäkurpitsaseos lämpenee. Kippaa valutettu pasta kesäkurpitsojen joukkoon ja sekoita, jotta pasta imee maut pannulta ja kypsyy loppuun. Ota sitten pannu pois lämmöltä ja sekoita kananmuna-juustoseos pastaan. Tässä vaiheessa saat sekoittaa pastaa niin rivakasti kuin ehdit, jotta pasta ja kananmunaseos muodostavat kermaisen seoksen pannuusi. Lisää tarvittaessa pastan keitinvettä, jos pasta kaipaa lisää kosteutta. Maista ja lisää tarvittaessa suolaa.

Tarjoa pasta heti, mahdollisesti ekstraparmesaanin kanssa.

Hello there! I’m trying to get back to blogging and the easiest way is to write in Finnish from now on – sorry! I’ll write a small caption to every post in English and try to sum up the Finnish text. Today is a world pasta day and I made linguine con zucchine with a recipe from Rachel Roddy’s wonderful book Five Quarters. There is a similar recipe in her blog archives here. 

 

zucchinipasta1_suvisurlevif

Salad with beans, peas and feta

 

Peasalad_suvisurlevif

This bean, pea and feta salad is one of my favorite salad recipes from Jonna Vormala’s book Jäävuoren huippu, which I had the honor of photographing last summer. And I have to say I love every single salad in that book. And it’s actually a whole book of salads, called The top of the Iceberg, but fresh peas took the winning ticket this time.

The book is all about seasonality and simplicity. And I think simple recipes are deceiving in a way that sometimes they seem mundane and don’t reveal all the goodness and potential in them when you are flicking through recipes. But in reality the simple ones are always the best ones, if using good ingredients.

Today I had fresh peas plucked from my parents garden, but no fresh beans available yet. So I left them out, rather than using frozen ones.

And I think in salads, going with seasonal ingredients is the only way. I mean, I wouldn’t do asparagus salad now that the peak has gone away, but there is an abundance of fresh peas and zucchini right now, so I’ll concentrate on devouring them in the best possible way I can.

Peas_suvisurlevif

 

I admire Jonna’s quality of measuring and being accurate, because accuracy doesn’t really run in my habits. So for my salad, I didn’t measure things; more or less composed the salad by feel — and the size of my plate really.

Oh and I haven’t planted any fresh mint this year (what the hell was I thinking though?) and I used a combination of dried mint and fresh basil in my salad and it worked out really well. But if you have fresh mint and beans, do use them.

Salad with peas, beans and feta

green beans — 300 grams
podded peas — 2 dl / 3/4 cup
pea shoots — 2 handfuls
fresh mint, chopped— 1 1/2 dl / around 1/2 cup
lemon juice —1 1/2 tbs
honey — 2 tsp
olive oil — 1/2 dl / 3,5 tbs
salt — 1/4 tsp
black pepper — a pinch
good quality feta — 100 grams
milk — 1/2 dl / 3,5 tbs

____

Cut the ends away from beans and boil them in salted water until tender, à 4-5 minutes. Drain the beans with ice cold water to stop cooking any further. Drain well.

De-pod your peas. Tear pea shoots into bite size pieces and chop up the mint. Mix beans, peas, pea shoots and mint together in a salad bowl.

Combine lemon juice, honey, olive oil, salt and pepper and mix well. Add the dressing into the salad ingredients and toss to combine.

Measure the milk and feta in a bowl and press, squish and mix with a fork to get a soft mixture. Add feta either to the salad bowl or straight to your plate and add the salad on top.

In the book this salad is recommended with a smoked fish (divine!) but it is also very good on it’s own as a lunch with some toasted bread.

Peasalad1_suvisurlevif

 

June potato salad

junepotatosalad1_suvisurlevif

Nowadays I always go for a potato salad with a mayonnaise free dressing. My most recent favorite was roasted potato salad with salsa verde, but this version is all I can think right now. It’s the food want to eat in June. Maybe July also.

Somehow I haven’t used buttermilk in a potato salad before. The taste is so nordic; so familiar in a way that is really haunting.  This dressing tastes like my childhood in a best possible way. It is the combination of fresh summer onions, new potatoes, crunchy, watery radishes and that tangy, fresh tasting dressing with a mound of dill.

The dressing is actually a tampered version from this buttermilk one from Smitten kitchen, I just added dill and chopped eggs to make it a bit more for my taste. And as a note of caution, there is a lot of onions in this salad, so you might want to use onion only in the dressing, if you are not a hardcore onion lover like me.

I love to eat this on top of a slice of good rye bread and I recommend this combination for everyone. But you know, it would be good on it’s own, or with a gravad lax or fried fish – those traditional tastes of Finnish summer food.

There seem to be a lot of food in my blog right now called favorites. But they are – things that I choose to eat and love to eat. Seasonal favorites, family recipes or my own alterations.


June potato salad ( for 4-6 persons)

New potatoes – 500 gr
Radishes – a bunch
Spring onions – 2-3 sprigs
Salt and black pepper

Dill and egg buttermilk dressing

Good quality mayonnaise – 3 tbs
Buttermilk (not skimmed) – 1/2 cup
Spring onions – 2 sprigs, chopped
White wine vinegar – 1-2 tbs
Dill – 1/2 cup chopped
Hard boiled eggs – 2, chopped
Salt, a pinch of sugar

Flowering chives, for garnish

Wash and boil the potatoes in a salted water until just tender. Drain and let them cool. Wash and dry radishes and onions. Chop them up and add in a big bowl. Add the cooled potatoes: halved or quartered or whole depending on the size.

Mix the dressing ingredients in a bowl and taste and season to your liking. Pour the dressing on top of the potato salad and mix well. Season and add salt or more vinegar if needed.

Put the salad in the fridge for about an our so that the taste can develop a bit further and the potatoes to soak that dressing. Serve and garnish with chive flowers if you wish.

January / favorite hummus

lunch_suvisurlevif

Lately, I haven’t really made any recipes or food related pictures. I don’t know why really, since I do eat, try out new recipes and have my camera hanging around.

There was a really good vegetable borscht soup for example, but I sort of ate it all before I had processed the whole picture planning and doing. And there is the blood orange season and I have all these plans for oranges, but haven’t made any effort to execute them.

Maybe this is related to the light in our house. There has been many sunny, frosty days, but in this house it means no pictures. Our windows are facing east, making the light warm and hard. Not my choice of lighting and the inspiration seems to go down the drain.

Today I made white bean hummus on a whim for lunch, and finally dug out the camera, I love everything related to hummus, and it is usually the first thing on my list when I’m boiling a batch of beans or chickpeas.

Soaking and boiling your beans is more laborious than opening a can, but it’s cheap and then you get that awesome product of bean stock, which can be used with or without the beans. You could use the liquid from the canned ones, but I find homemade bean stock much better.

Today I tried making the hummus with a white bean stock, and I am never, ever making a homemade hummus without it. It makes the hummus incredibly creamy in consistency, without adding too much oil, which makes hummus a bit cloying and heavy for my taste. You also get more taste than with just plain water, which can make hummus, well, water-y.

I seasoned this white bean hummus with pistachio oil, which I am currently addicted to. You can use a more traditional choice of olive oil instead, but I like the nuttiness and roundness the pistachio brings to the mix.

The recipe is a vague one, because to me, hummus is suppose to be personal. If you want it to be garlicky, add more garlic. To make it more loose, add liquid or oil. If you want it to have a good zing, add more lemon. As a fan of everything tangy, I like to layer the acid factor by using both lemon and white wine vinegar.

A favorite white bean hummus

2 cups of boiled white beans

1/3 cup of liquid reserved from boiling the beans (or from a can)

2-3 tbs of pistachio oil (or olive oil)

1-2 cloves of garlic peeled and chopped

2 tbs tahini

2 tbs lemon juice

1 tsp white wine vinegar

Salt and freshly ground black pepper to taste

 

Blend ingredients until you get a smooth consistency. Taste and add more liquid or seasonings, if you wish.

Serve on a rye bread with soft boiled eggs, sea salt flakes and shichimi.

(Also pictured: mashed avocado with lemon, garlic and sea salt.)