Talvinen kurpitsasalaatti

kurpitsasalde_suvisurlevif

Kokkaan satunnaisesti kurpitsasta makeita leipomuksia ja teen siitä välillä risottoa tai keittoa, mutta siihen keinoni loppuvat. Koen kurpitsan maun helposti liian äiteläksi ja makeaksi varsinkin, jos ruoka on mietoa ja siinä ei oikein ole mitään, joka antaisi kurpitsalle jotain vastapainoa.

Tämä saamattomuus ärsyttää minua, koska haluan käyttää sesonkikasviksia ja terveellinen kurpitsa on niin helppo valmistaa uunissa. Jatkojalostus ja kurpitsan parittaminen erilaisiin ruokiin tuntuu vain olevan minulle ongelmallista.

Uskaltaduin alkusyksystä syömään kurpitsaa ravintolassa, jossa se oli paahdettu isona lohkona ja tarjottiin jonkinlaisen pyreen ja paahdetun sipulin kera. Ja annos oli todella herkullinen. Niin hyvä, että olen siitä asti hautonut jonkinmoista kaihoa kurpitsaresepteihin.

Koska mieleni teki koko viikonlopun jotain itämäishenkistä, Soppa 365:n paahteinen kurpitsalaatti houkutteli, eikä vähiten sen takia, että kaikki raaka-aineet löytyivät kerrankin jääkaapista.

Alkuperäisessä reseptissä fetaa ei paahdeta ja kastikkeena on suht simppeli oliiviöljykastike, mutta minusta on suorastaan synti olla paahtamatta fetajuustoa. Siitä tulee uunissa hiukan rapsakkaa ja jännästi venyvää – ihan älyttömän koukuttavaa. Tein kastikkeeksi tahinisoosin, koska se sopii hyvin salaatin meininkiin. Ja koska olen koukussa paahdettuun seesamiöljyyn.

Tämä peukaloitu versio salaatista on ehdoton lisäys luottoresepteihini. Makea kurpitsa saa tasapainoa suolaisesta fetasta, ja kirpeästä, aavistuksen kitkerästä tahinikastikkeesta. Granaattiomenat raikastavat ja reseptiin lisäämäni sumakki tuo vielä lisää potkua. NAM.

Salaatti kannattaa nauttia heti kun näpit kestävät kuuman kurpitsan kuorimisen ja heittelyn salaatin joukkoon. Minulta uhkasi loppua valo, joten heitin vauhdissa kuorimattomat kurpitsat lautaselle ja kuvasin ISO-arvot paukkuen.

Salaatista riittää porukalle, mutta tätä voi valmistaa helposti myös yhdelle ihmiselle uunittamalla kurpitsan, säilömällä lopun jääkaappiin, ja heittelemällä lautaselle aineksia maun mukaan.

Talvinen kurpitsasalaatti (4 hengelle)

1 keskikokoinen myskikurpitsa (butternut squash)
1 tl suolaa + 2-3 rkl oliiviöljyä
1 rasia pinaattia / salaattisekoitusta / rucolaa (à 100-150 gr)
1 granaattiomena
1 pala fetajuustoa (à 200 gr)
1 dl pistaasipähkinöitä (suolattomia)
1 ruukku tuoretta korianteria
1 dl silputtua kevätsipulia
1 rkl sumakkia

Kastike:

1,5 rkl tahinia
1/2 dl oliiviöljyä
1/2-1 sitruunan mehu
1 tl hunajaa
1/4 tl paahdettua seesamiöljyä
ripaus suolaa

Lämmitä uuni 200C asteeseen. Puolita kurpitsa, koverra siemenet pois lusikalla ja pilko kurpitsa lohkoiksi veitsellä. Aseta lohkot leivinpaperilla päällystetylle uunipellille ja lorauta päälle oliiviöljy ja ripsaus suolaa. Levitä öljy ja suola tasaisesti paloihin ja työnnä uuniin.

Paahda kurpitsaa n. 30-40 minuuttia tai kunnes sen tekstuuri on haarukalla tökättynä mukavan pehmoista, mutta vielä pureskeltavaa, löllö kurpitsa on ikävää salaatissa. Tyrkkää feta loppuvaiheessa noin 10 minuutiksi uuniin, jotta se saa hiukan väriä.

Sekoita kastikkeen aineet yhteen, maista ja lisää tarvittaessa hunajaa tai sitruunaa, mikäli halajat enemmän makeutta, tai enemmän kirpeyttä.

Ota iso vati tai kulho ja sekoita salaatti, hienonnettu kevätsipuli ja kevyesti silputtu korianteri sekaisin. Hienonna pistaasipähkinät ja lisää ne mukaan. Nypi granaattiomenasta siemenet salaattiin tai hakkaa puolikkaita jollain tukevalla aseella (puukauhalla) jotta siemenet tippuvat pois.

(Itse murran granaattiomenan neljään osaan ja nypin siemenet irti valkoisesta siemenkodasta, koska hakkaamalla saa irti vain osan siemenistä.)

Kokoa salaatti: poista kuoret kurpitsasta, leikkaa se paloiksi ja lisää salaatin joukkoon. Murenna feta mukaan ja mausta salaatti lopuksi sumakilla ja kastikkeella. Voit myös tarjota salaatinkastikkeen erikseen.

kurpitsasalde1_suvisurlevif

Marras

18marras3_suvisurlevif

Eilen tuntui siltä, että tämän pimeämmäksi ei voi enää mennä. Yritin olla taistelematta tuulimyllyjä vastaan ja sytyttelin kynttilöitä vähän joka nurkkaan, poltin puita jotta torppa lämpeäisi ja tassuttelin ympäriinsä aamutohveleissa. Kahvikin (santsikuppeineen) sai kunnon kuorrutuksen tuoretta muskottia.

Viikonloppuni on pitkästä aikaa toimeton ja se tuntuu ihanalta pitkän duunirupeaman jälkeen. Olen myös nykyään harvoin koko viikonloppua kotona, joten joutelias aika tuntuu ultimaattiselta luksukselta. Yritänkin olla lipsumatta työmoodiin ja tekemättä to-do listoja. Sen sijaan juon kahvia ja polttelen niitä kynttilöitä, luen ja otan nokosia.

Nyt kiinnostavat erityisesti:

Saran ihana Minutes-julkaisu. Rohkaistun eritoten tästä, koska minusta sängyssä työskentely on parasta. Varsinkin kaatosateisina marraskuun päivinä.

Lotta Agatonin blogista löydetty linkki ranskalaiseen Villa Santo Sospiriin. Mitä tahansa pilkahduksesta eteläiseen Eurooppaan!

T-Magazine, ikuinen suosikkini.

*

Trying to cope with the evading November light and finding inspiration from Minutes, Villa Santo Sospir and my all time favorite, T-Magazine.

18marras_suvisurlevif

18marras1_suvisurlevif

18marras2_suvisurlevif

 

Keppi ja porkkana

porkkanasalaatti_suvisurlevif

Takana on kiireinen työviikko ja toinen juuri menossa, joten en ole ennättänyt keittiöön arkena kuin nopeille pistokeikoille. Viime viikonloppuna hautauduin hetkeksi keittiöön ja leivoimme edellisen postauksen kurpitsakakkua, kurpitsaleipää äidin löytämällä ohjeella ja sitten vielä tätä Pipsa Hurmerinnan mustikkabostonia. Puolitimme tosin pullataikinan ohjeen ja silloinkin ohjeesta tuli pellillinen pullaa.

Kakut sikseen, postaukseni juttu on tällä kertaa simppeli, mutta koukuttava porkkanasalaatti. Tämä tosin johtui ihan siitä, että löysin kaupasta pussin erivärisiä porkkanoita ja kun pikkukaupungin marketin valikoimasta löytyy tällaista herkkua, pussiin tartutaan saman tien eikä kysellä enempää.

Hetken pyörittelin pussia, koska olin juuri paahtanut satsin porkkanoita, eikä uunittaminen houkotellut. En ole myöskään porkkanaraasteen ystävä: jotenkin se kuivakka koostumus tarttuu aina kurkkuuni kiinni. Vihanneskuorijalla veistellyt pitkät lastut ovat omaan makuuni suunmyötäisempiä, on jännää miten joku raaka-aine muuttuu täysin erilaiseksi pelkällä käsittelytavalla.

Tein kesällä simppeliä salaattia porkkanoista, sitruunaöljystä ja sitruunanmehusta, joka oli hurjan hyvää. Sitruunaöljy oli nyt päässyt loppumaan, joten veistelin muutaman porkkanan lastuiksi ja kostutin ne oliiviöljyllä ja sitruunanmehulla. Mukaan raastoin sitruunankuorta ja ripsautin kevyesti suolaa ja mustapippuria perään. Porkkanasalaatin kannattaa antaa marinoitua ainakin tunnin verran, jolloin porkkanan rakenne antaa sopivasti periksi ja suirot maustuvat kunnolla.

Syön porkkanalastuja sellaisenaan tai leivän päällä, mutta sunnuntaina ne pääsivät myös jääkaapintyhjennyspitsan päälle tuoreen pinaatin kanssa. Siinä on muuten sapuska, josta olemme innostuneet lähiaikoina; tuoreet asiat pitsan päällä. Tai siis muutkin kuin se perinteinen rucola.

Loppukaneettina vielä: jos olette vierailleet täällä lähipäivinä, olette ehkä huomanneet mitä blogissa on tapahtunut. Olen siis liittynyt Suomen Blogimedian riveihin. Pidän tätä itse loistavana ratkaisuna, koska nyt en voi haudata blogia kiireiden ja töiden alle, ainakaan niin useasti kuin tänä vuonna on päässyt käymään.