Talvinen kurpitsasalaatti

kurpitsasalde_suvisurlevif

Kokkaan satunnaisesti kurpitsasta makeita leipomuksia ja teen siitä välillä risottoa tai keittoa, mutta siihen keinoni loppuvat. Koen kurpitsan maun helposti liian äiteläksi ja makeaksi varsinkin, jos ruoka on mietoa ja siinä ei oikein ole mitään, joka antaisi kurpitsalle jotain vastapainoa.

Tämä saamattomuus ärsyttää minua, koska haluan käyttää sesonkikasviksia ja terveellinen kurpitsa on niin helppo valmistaa uunissa. Jatkojalostus ja kurpitsan parittaminen erilaisiin ruokiin tuntuu vain olevan minulle ongelmallista.

Uskaltaduin alkusyksystä syömään kurpitsaa ravintolassa, jossa se oli paahdettu isona lohkona ja tarjottiin jonkinlaisen pyreen ja paahdetun sipulin kera. Ja annos oli todella herkullinen. Niin hyvä, että olen siitä asti hautonut jonkinmoista kaihoa kurpitsaresepteihin.

Koska mieleni teki koko viikonlopun jotain itämäishenkistä, Soppa 365:n paahteinen kurpitsalaatti houkutteli, eikä vähiten sen takia, että kaikki raaka-aineet löytyivät kerrankin jääkaapista.

Alkuperäisessä reseptissä fetaa ei paahdeta ja kastikkeena on suht simppeli oliiviöljykastike, mutta minusta on suorastaan synti olla paahtamatta fetajuustoa. Siitä tulee uunissa hiukan rapsakkaa ja jännästi venyvää – ihan älyttömän koukuttavaa. Tein kastikkeeksi tahinisoosin, koska se sopii hyvin salaatin meininkiin. Ja koska olen koukussa paahdettuun seesamiöljyyn.

Tämä peukaloitu versio salaatista on ehdoton lisäys luottoresepteihini. Makea kurpitsa saa tasapainoa suolaisesta fetasta, ja kirpeästä, aavistuksen kitkerästä tahinikastikkeesta. Granaattiomenat raikastavat ja reseptiin lisäämäni sumakki tuo vielä lisää potkua. NAM.

Salaatti kannattaa nauttia heti kun näpit kestävät kuuman kurpitsan kuorimisen ja heittelyn salaatin joukkoon. Minulta uhkasi loppua valo, joten heitin vauhdissa kuorimattomat kurpitsat lautaselle ja kuvasin ISO-arvot paukkuen.

Salaatista riittää porukalle, mutta tätä voi valmistaa helposti myös yhdelle ihmiselle uunittamalla kurpitsan, säilömällä lopun jääkaappiin, ja heittelemällä lautaselle aineksia maun mukaan.

Talvinen kurpitsasalaatti (4 hengelle)

1 keskikokoinen myskikurpitsa (butternut squash)
1 tl suolaa + 2-3 rkl oliiviöljyä
1 rasia pinaattia / salaattisekoitusta / rucolaa (à 100-150 gr)
1 granaattiomena
1 pala fetajuustoa (à 200 gr)
1 dl pistaasipähkinöitä (suolattomia)
1 ruukku tuoretta korianteria
1 dl silputtua kevätsipulia
1 rkl sumakkia

Kastike:

1,5 rkl tahinia
1/2 dl oliiviöljyä
1/2-1 sitruunan mehu
1 tl hunajaa
1/4 tl paahdettua seesamiöljyä
ripaus suolaa

Lämmitä uuni 200C asteeseen. Puolita kurpitsa, koverra siemenet pois lusikalla ja pilko kurpitsa lohkoiksi veitsellä. Aseta lohkot leivinpaperilla päällystetylle uunipellille ja lorauta päälle oliiviöljy ja ripsaus suolaa. Levitä öljy ja suola tasaisesti paloihin ja työnnä uuniin.

Paahda kurpitsaa n. 30-40 minuuttia tai kunnes sen tekstuuri on haarukalla tökättynä mukavan pehmoista, mutta vielä pureskeltavaa, löllö kurpitsa on ikävää salaatissa. Tyrkkää feta loppuvaiheessa noin 10 minuutiksi uuniin, jotta se saa hiukan väriä.

Sekoita kastikkeen aineet yhteen, maista ja lisää tarvittaessa hunajaa tai sitruunaa, mikäli halajat enemmän makeutta, tai enemmän kirpeyttä.

Ota iso vati tai kulho ja sekoita salaatti, hienonnettu kevätsipuli ja kevyesti silputtu korianteri sekaisin. Hienonna pistaasipähkinät ja lisää ne mukaan. Nypi granaattiomenasta siemenet salaattiin tai hakkaa puolikkaita jollain tukevalla aseella (puukauhalla) jotta siemenet tippuvat pois.

(Itse murran granaattiomenan neljään osaan ja nypin siemenet irti valkoisesta siemenkodasta, koska hakkaamalla saa irti vain osan siemenistä.)

Kokoa salaatti: poista kuoret kurpitsasta, leikkaa se paloiksi ja lisää salaatin joukkoon. Murenna feta mukaan ja mausta salaatti lopuksi sumakilla ja kastikkeella. Voit myös tarjota salaatinkastikkeen erikseen.

kurpitsasalde1_suvisurlevif

Marras

18marras3_suvisurlevif

Eilen tuntui siltä, että tämän pimeämmäksi ei voi enää mennä. Yritin olla taistelematta tuulimyllyjä vastaan ja sytyttelin kynttilöitä vähän joka nurkkaan, poltin puita jotta torppa lämpeäisi ja tassuttelin ympäriinsä aamutohveleissa. Kahvikin (santsikuppeineen) sai kunnon kuorrutuksen tuoretta muskottia.

Viikonloppuni on pitkästä aikaa toimeton ja se tuntuu ihanalta pitkän duunirupeaman jälkeen. Olen myös nykyään harvoin koko viikonloppua kotona, joten joutelias aika tuntuu ultimaattiselta luksukselta. Yritänkin olla lipsumatta työmoodiin ja tekemättä to-do listoja. Sen sijaan juon kahvia ja polttelen niitä kynttilöitä, luen ja otan nokosia.

Nyt kiinnostavat erityisesti:

Saran ihana Minutes-julkaisu. Rohkaistun eritoten tästä, koska minusta sängyssä työskentely on parasta. Varsinkin kaatosateisina marraskuun päivinä.

Lotta Agatonin blogista löydetty linkki ranskalaiseen Villa Santo Sospiriin. Mitä tahansa pilkahduksesta eteläiseen Eurooppaan!

T-Magazine, ikuinen suosikkini.

*

Trying to cope with the evading November light and finding inspiration from Minutes, Villa Santo Sospir and my all time favorite, T-Magazine.

18marras_suvisurlevif

18marras1_suvisurlevif

18marras2_suvisurlevif

 

Keppi ja porkkana

porkkanasalaatti_suvisurlevif

Takana on kiireinen työviikko ja toinen juuri menossa, joten en ole ennättänyt keittiöön arkena kuin nopeille pistokeikoille. Viime viikonloppuna hautauduin hetkeksi keittiöön ja leivoimme edellisen postauksen kurpitsakakkua, kurpitsaleipää äidin löytämällä ohjeella ja sitten vielä tätä Pipsa Hurmerinnan mustikkabostonia. Puolitimme tosin pullataikinan ohjeen ja silloinkin ohjeesta tuli pellillinen pullaa.

Kakut sikseen, postaukseni juttu on tällä kertaa simppeli, mutta koukuttava porkkanasalaatti. Tämä tosin johtui ihan siitä, että löysin kaupasta pussin erivärisiä porkkanoita ja kun pikkukaupungin marketin valikoimasta löytyy tällaista herkkua, pussiin tartutaan saman tien eikä kysellä enempää.

Hetken pyörittelin pussia, koska olin juuri paahtanut satsin porkkanoita, eikä uunittaminen houkotellut. En ole myöskään porkkanaraasteen ystävä: jotenkin se kuivakka koostumus tarttuu aina kurkkuuni kiinni. Vihanneskuorijalla veistellyt pitkät lastut ovat omaan makuuni suunmyötäisempiä, on jännää miten joku raaka-aine muuttuu täysin erilaiseksi pelkällä käsittelytavalla.

Tein kesällä simppeliä salaattia porkkanoista, sitruunaöljystä ja sitruunanmehusta, joka oli hurjan hyvää. Sitruunaöljy oli nyt päässyt loppumaan, joten veistelin muutaman porkkanan lastuiksi ja kostutin ne oliiviöljyllä ja sitruunanmehulla. Mukaan raastoin sitruunankuorta ja ripsautin kevyesti suolaa ja mustapippuria perään. Porkkanasalaatin kannattaa antaa marinoitua ainakin tunnin verran, jolloin porkkanan rakenne antaa sopivasti periksi ja suirot maustuvat kunnolla.

Syön porkkanalastuja sellaisenaan tai leivän päällä, mutta sunnuntaina ne pääsivät myös jääkaapintyhjennyspitsan päälle tuoreen pinaatin kanssa. Siinä on muuten sapuska, josta olemme innostuneet lähiaikoina; tuoreet asiat pitsan päällä. Tai siis muutkin kuin se perinteinen rucola.

Loppukaneettina vielä: jos olette vierailleet täällä lähipäivinä, olette ehkä huomanneet mitä blogissa on tapahtunut. Olen siis liittynyt Suomen Blogimedian riveihin. Pidän tätä itse loistavana ratkaisuna, koska nyt en voi haudata blogia kiireiden ja töiden alle, ainakaan niin useasti kuin tänä vuonna on päässyt käymään.

Kakkua viikonlopulle?

pumpkincake2

 

Jos kaipaat makeaa viikonlopun aamiaiselle ja kaipaat projektia, suosittelen tätä kuvassa esiintyvää mausteista kurpitsakkakua. Alkuperäinen resepti on kalifornialaisen Gjelina-ravintolan samannimisestä ruokakirjasta, jonka kirjan toinen kuvaaja, eli Nikole Herriott postasi Herriott Gracen blogiin.

En postaa reseptiä tähän, koska se löytyy helposti linkin takaa ja tein itse jotain, jota leipomisessa ei yleensä suositella, eli puolitin ohjeen ja peukaloin sitä muutenkin. Puolitin kakkumäärän, koska en halunnut syödä kahta viikkoa samaa kakkua, mutta voi kunpa olisin tehnyt isomman satsin – kakku hävisi nimittäin parissa päivässä.

Alkuperäisessä ohjeessa käytetään kabocha-kurpitsaa, mutta sen voi minusta helposti korvata muullakin kurpitsalla. Minulla oli perinteinen talvikurpitsa, josta tehdään yleensä sitä kyseenalaista etikkapikkelssiä.

Kakku on tosiaan hiukan projekti, koska kurpitsa paahdetaan ensin uunissa ja siitä tehty sose valutetaan harsokankaassa, jotta soseesta irtoava vesi ei vaikuta kakun rakenteeseen. Ja soseesta tulee yllättävän iso määrä nestettä. Jos sinulla ei ole harsokangasta, sosetta voi valuttaa myös hienosyisessä siivilässä.

Minulla on pihalla vielä monta talvikurpitsaa odottamassa käyttöä, ja koska meillä ei syödä kurpitsapikkelssiä, tekaisen toisen kakun viikonlopuksi. Tällä kertaa tosin vien sen ilahduttamaan jotakuta muuta: hyvää pitää jakaa.

Löydät ohjeen tästä linkistä.

*

(Made this a few days ago. Going to make it again today. So good!)

 

pumpkincake

Pastapäivä: Linguine con zucchine

zucchinipasta_suvisurlevif

 

Terkut täältä ruudun toiselta puolelta! Blogirintamalla on ollut hiljaista pitkän aikaa, rehellisesti sanoen koko tämän vuoden. Osaksi työkiireiden takia, osaksi siksi, että minua ahdisti palata blogin pariin, koska englanniksi kirjoittaminen ei tuntunutkaan omalta ratkaisulta – vaikka sitä niin hinguin. Blogini on myöskin muodostunut pikkuhiljaa lähinnä ruokablogiksi, mutta jostain syystä olen yrittänyt pitää kategorioita laajempana, ja kirjoittaminen on tyssännyt siihen.

Olen kaivannut ruoasta kirjoittamista ja kuvaamista ihan hirveästi. Se on luonnollinen tapa blogata itselleni, koska kokkaan jatkuvasti. Meillä syödään harvoin valmisruokaa. Poikkeuksena ovat päivät, kun raahaudun iltakymmeneltä kotiin duunista ja kyttäämään Frasierin uusintoja ruudulta miehen viereen.

Ruokabloggaus on myös siksi kivaa, että vaikka se on tavallaan henkilökohtaista, on paljon helpompi blogata sapuskasta, kuin omasta kodista tai arjesta. Remppa- ja sisustushommat etenevät niin hitaasti, että minulla on harvoin niistä sanottavaa. Tai edes halua kirjoittaa, en oikein osaa blogata uudesta vessanpöntöstä tai ovenkahvasta. Mutta ruoasta keksin aina kirjoitettavaa.

Bloggausjaarittelusta asiaan: tänään on maailmanlaajuinen pastapäivä ja se tuntui loistavalta keinolta päästä takaisin kiinni tähän hommaan ja keittää pienet pastat.

Tässä huushollissa siis rakastetaan pastaa ja sitä syödään viikottain. Harrastamme melkein aina huokeita, simppeleitä kasvispastoja, jotka valmistetaan siitä, mitä kaapista löytyy. Ja sieltä löytyy aina esimerkiksi valkosipulia, tomaatteja, anjoviksia, parmesaania tai pecorinoa, kesäkurpitsaa, manteleita, sitruunoita..

Monesti pyöräytän myös itsetehty pestoa yrttien jämistä tai rucolasta. Tämän vuoden pesto on ollut salviavoittoinen, koska se on ainut yrtti pihallani, joka voi paksusti.

Tämä pasta on tuloksena jääkaapin raidauksesta ja nopeasta selailun tuloksesta Rachel Roddyn kirjasta Five Quarters: Recipes and notes from a kitchen in Rome. Kyseessä on melkein pasta carbonara, mutta kesäkurpitsalla. Alkuperäinen resepti on hiukan kesäisempi tuoreen basilikan kanssa, mutta viritin pastan syksyyn pienellä määrällä chiliä, salviaa ja sitruunaa.

Ja voi että, tämä resepti kuulostaa vaatimattomalta, mutta kermainen soosi, pehmeät kasvikset ja sitruuna ovat ihan mahtava kombo, kun ruoan valmistaa ajatuksella ja käyttää hyvää pastaa. Oma suosikkini on De Ceccon linguine, jota löytyy jopa tämän pikkukaupungin marketista. Hamstraan sitä aina kaappiin.

zucchinipasta3

Kesäkurpitsapasta / linguine con zucchine (4:lle)

1 sipuli
300 gr kesäkurpitsaa
3-4 rkl oliiviöljyä
1 kuivattu peperoncino / 1 tl chilihiutaleita
1 rkl hienonnettua tuoretta salviaa
2 kananmunaa + 2 keltuaista
100 gr parmesaanijuustoa
1 sitruunan raastettu kuori
1/2 sitruunan mehu
suolaa ja mustapippuria
500 gr linguine pastaa

Täytä iso kattila vedellä ja laita se hellalle kuumenemaan pastaa varten. Leikkaa sipulit ohuiksi puolikuiksi ja kesäkurpitsa viiden sentin ohuiksi suikaleiksi. Lorauta oliiviöljy paistinpannuun, murustele joukkoon peperoncino tai lisää chilihiutaleet ja hienonnettu salvia. Lisää perään sipulit ja kesäkurpitsat, mausta seos reilulla ripauksella suolaa ja paista miedolla lämmöllä n. 10 minuuttia, kunnes sipulit ja kesäkurpitsat ovat pehmenneet. Siirrä pannu sitten pois lämmöltä odottamaan.

(Älä ruskista kesäkurpitsaa ja sipulia kovalla lämmöllä. Suolaripaus auttaa tuomaan nesteen pois vihanneksista, jotta pasta ei vetisty ja vihannekset eivät ruskistu niin helposti pannulla.)

Suolaa kiehuva pastavesi ja ja dunkkaa linguine poreilevaan veteen, painellen suirot veden alle. Voit tarvittaessa kiepauttaa pastaa pari kertaa keittämisen alussa, varsinkin jos yrität huijata käyttämällä pientä kattilaa.

Vispaa kulhossa kevyesti yhteen kananmunat ja ekstra-keltuaiset, parmesaani, sitruunamehu, sitruunan kuori, ripaus suolaa ja reilusti mustapippuria.

Kun pastassa on hiukan enemmän purutuntumaa kuin on tarpeen, valuta se ja säästä 1 dl pastan keitinvettä. Siirrä vihannespannu hetkeksi kuumalle levylle, jotta kesäkurpitsaseos lämpenee. Kippaa valutettu pasta kesäkurpitsojen joukkoon ja sekoita, jotta pasta imee maut pannulta ja kypsyy loppuun. Ota sitten pannu pois lämmöltä ja sekoita kananmuna-juustoseos pastaan. Tässä vaiheessa saat sekoittaa pastaa niin rivakasti kuin ehdit, jotta pasta ja kananmunaseos muodostavat kermaisen seoksen pannuusi. Lisää tarvittaessa pastan keitinvettä, jos pasta kaipaa lisää kosteutta. Maista ja lisää tarvittaessa suolaa.

Tarjoa pasta heti, mahdollisesti ekstraparmesaanin kanssa.

Hello there! I’m trying to get back to blogging and the easiest way is to write in Finnish from now on – sorry! I’ll write a small caption to every post in English and try to sum up the Finnish text. Today is a world pasta day and I made linguine con zucchine with a recipe from Rachel Roddy’s wonderful book Five Quarters. There is a similar recipe in her blog archives here. 

 

zucchinipasta1_suvisurlevif

Kuningatarmousse & marinoidut marjat

 

Cremebonjour2_pieni

Yhteistyössä Creme Bonjour

Viimeinen kakku uunista ulos, eli tällä kertaa testissä on Creme Bonjourin kuningatartuorejuusto. Hakiessani inspiraatiota mietin kakkuja, muffinsseja, jäädykkeitä ja kaikenmaailman torttuja. Mutta inspiraatio tuli vähän kiertäen, kun sain pari päivää sitten yllätysvieraan ja tuskailin, mitä voisin tehdä 15 minuutissa tarjolle. Jääkaappi ammotti tyhjyyttään kahvisyötävien osalta, ja tämä tilanne meillä on usein, koska emme syö mitään valmista, eikä kaapista löydy piparin piparia. En osaa myöskään jemmata mitään valmista pakastimeen.

Itse kaipaan siis nopeita reseptejä arkeen ja niihin tilanteisiin, kun jotain pitäisi tarjota, ja se tarjottava hoituisi yksinkertaisesti ja nopeasti. Kovin montaa kertaa sitä ei nimittäin kehtaa tarjota niitä samoja karjalanpiirakoita, joita kaikki vieraani tuntuvat saavan. Maustetut tuorejuustot ovat näissä tilanteissa ihan mahtavia, koska ne tuovat helposti makua, ilman isompia mutkia reseptissä tai pitkää raaka-ainelistaa.

Kuningatarvaahto ei tarvitse kuin kaksi raaka-ainetta ja kunnon vispaamiset kuohkean rakenteen saamiseksi. Marinoidut marjat ovat myös sieltä helpoimmasta päästä, ja tämä jälkkäri tuntuu ihanan raikkaalta ja kevyeltä suussa, vaikka kerma aika tuhtia kamaa onkin. Vielä löytää kotimaisia vadelmiakin, joita voi tarjota huoletta tuoreena ilman keittämisiä.

Jos halajat oikein stydiä moussea, voit käyttää 1-2 liivatelehteä, jonka liuotat pieneen määrään sitruunamehua tai marjamehua. Minusta tämä ei kuitenkaan vaadi liivatetta, mousse on ilmavaa ja kiinteää ilmankin.

Lisää reseptejä kuningatartuorejuustolle löydät muuten tästä linkistä.

Jos haluat jatkaa mutkatonta ja iisiä meininkiä, vältä tarjoilussa korkeita ja syviä viinilasia. Nimimerkillä yritin tänään runnoa moussen kauniisti Riedelin laseihin, mutta siisti lopputulos olisi vaatinut pursotinpussia. Helpompaa on lusikoida mousse vaikka pieniin kahvikuppeihin, tai muotoilla niistä knöllit kahden lusikan avulla.

Cremebonjour3_pieni

Kuningatarmousse & marinoidut marjat (4-6 annosta)

2 prk ( yht. 400 gr) Creme Bonjour kuningatar-tuorejuustoa
1 prk (2 dl) kuohukermaa

2 dl mustikoita
2 dl vadelmia
2 rkl sokeria
1 rkl appelsiini mehua
1 luomu appelsiinin kuori

Vatkaa kerma vaahdoksi kulhossa. Vatkaa tuorejuusto kunnolla kuohkeaksi toisessa kulhossa ja kääntele vaahdot hellästi yhteen nuolijalla. Jaa annoskulhoihin tai laseihin ja jäähdytä jääkaapissa noin 30-60 minuuttia ennen tarjoamista

Raasta appelsiinin kuori kulhoon, lisää joukkoon mehu, sokeri ja marjat, sekoita ja anna marinoitua noin tunnin. Lisää marinoituja marjoja moussen päälle juuri ennen tarjoamista.

Cremebonjour1_pieni

Akuuttiin lakritsijäätelön tarpeeseen

Cremebonjour4_pieni

Yhteistyössä Creme Bonjour

En ole mikään ylin jäätelön ystävä. Isovanhemmillani oli aina laatikollinen Ville Vallaton-jätskejä tai niitä Pingviini-puikkoja pakastimessa ja minusta ne olivat lapsena täysin turhia — enkä ole vaihtanut mielipidettäni tänäkään päivänä.

Suklaakuorrute ei maistunut jätskipuikossa kylmänä miltään (ehkä hiukan kitkerältä?) ja esanssiset banaanit ja mansikat olivat äkkimakeita ja saivat minulle aina huonon olon. Ainut jäätelö, jota kaipaan aina välillä on jätskikojulta haettu lakritsitötterö. Voi että se on hyvää. Asiaan saattavat liittyä myös alkukesä, aurinko ja yleinen hyvä fiilis.

Olin aavistuksen huolissani, kun huomasin Creme Bonjourin kanssa tehtävän yhteistyön koskevan myös lakritsaista tuorejuustoa. Mitä ihmettä voi tehdä lakritsituorejuustosta? No lakritsaista semifreddoa! Tähän tusina huutomerkkiä!

Cremebonjour3_pieni

 

Semifreddo on italialainen jätskiherkku, joka tarkoittaa kirjaimellisesti puolikylmää. Yleensä keltuaisista tehty vanukas ja läjä vatkattua kermaa yhdistetään, jäädytetään ja syödään. Minä en jaksa tehdä vanukkaita, siispä tässä reseptissä keltuaiset vain vispataan kuohkeaksi ja yhdistetään kirpsakkaan lemon curdiin. Lakritsi ja sitruuna pelaavat minusta kivasti yhteen, ja semifreddon pehmeä tekstuuri on täydellinen.

Tämä on myös oikotie kotijäätelöön, koska valmistuksessa ei tarvita jäätelökoneita, eikä pakastimella ravausta ja jäätelön sekoittelua. Kun tarjoat semifreddon (kotimaisten) marjojen kanssa, se muuttuu vielä viimeiseksi hurraa-huudoksi kesälle ja tuoreille antimille.

Jos halajat muitakin reseptejä tälle tuorejuustolle, klikkaa tästä linkistä ja pääset lakritsaisiin resepteihin käsiksi.

Cremebonjour6_pieni

Sitruunainen lakritsasemifreddo (4-6 hlö)

3 kananmunaa
1/2 dl sokeria
2 prk Creme Bonjour lakritsi-tuorejuustoa
1 rkl sitruunan mehua + 1 sitruunan raastettu kuori
1 dl valmista lemon curdia

Koristeluun valkosuklaalastuja ja tuoreita marjoja

Päällystä leipävuoka tai suorakaiteen muotoinen uunivuoka leivinpaperilla tai tuorekelmulla. Ota esiin kolme kulhoa. Erottele kananmunat ja lisää valkuaiset yhteen kulhoon ja keltuaiset toiseen. Kaavi tuorejuustot kolmanteen.

Vatkaa keltuaiset sokerin ja sitruunankuoren kanssa kuohkeaksi, vaaleaksi vaahdoksi, à 5 minuuttia. Kääntele keltuaisvaahtoon mukaan varovasti 1 rkl lemon curdia ja sitruunan mehu. Vatkaa tuorejuusto kuohkeaksi. Pese käsivatkaimen vatkainosat ja vaahdota valkuaiset kovaksi vaahdoksi. (Rasva tai keltuainen vatkaimissa estää valkuaisvaahdon syntymisen)

Kääntele puolet valkuaisvaahdosta hellästi tuorejuuston sekaan ja puolet sitruunavaahtoon. Levitä pohjalle sitruunavaahto ja tipauttele loput lemon curdista vaahdon joukkoon. Levitä lakritsituorejuusto sitruunavaahdon päälle ja tasoita pinta.

Pakasta semifreddoa ainakin 3 tuntia. Semifreddon voi tehdä pakastimeen hyvissä ajoin etukäteen, ainakin viikkoa ennen, mutta ota se silloin tuntia ennen ruokailua jääkaappiin temperoitumaan. Jos teet jäädykkeen samana päivänä, tee se aamulla pakastimeen.

Tipauta semifreddo esimerkiksi tarjottimelle ja kuori leivinpaperi/tuorekelmu pois. Koristele valkosuklaalastuilla ja tuoreilla marjoilla. Voit myös halutessasi leikata jäädykkeen valmiiksi siivuiksi lautaselle.

Cremebonjour1_pieni